Ai niin, Houdinin uni -lukupäiväkirja on toistaiseksi telakalla, sillä minulla ei ole kirjaa enää (kirjastossa oli varauksia) ja laiskuuskin iski. Mutta ehkä siitä tuli käsiteltyä "keskeisimmät aspektit." (Miten ellottavaa, ei noin voi sanoa.)

Vielä en osaa oikein sanoa mitä seuraavaksi "lähiluen" ja milloin. Se vaatii aina oman tilansa. Ihan viime ( Read more... )

Kolmas osasto, "Yksijumalainen hyrrä ja muut lainkuuliaiset". Toistoon ja kiertoon perustuvia runoja, hyrrämotiivi jne. Kenties kysymys on esimerkiksi maapallosta ja muista kiertolaisista. Ja niin edelleen. Kokoelmallisuuden keinoja osa 3.

s. 37  "Hyvästijättötreeni". Miksiköhän tätä toistavaa tyyliä kutsuisi? Lauselistaruno? Vrt. esimerkiksi tämä. ( Read more... )

Näiden sepustuksieni perusteella ei ilmeisesti saa juuri käsitystä itse kokoelmasta, mistä olen pahoillani. Aion silti lähilukea koko teoksen. Täydensin myös ensimmäistä osaa hieman.

Toinen osasto on nimeltään "Illuusioita" ja jokaisen runon nimi/nimessä on jokin illuusio. Kokoelmallisuuden keinoja osa 2. Henkilökohtaisesti tällainen kokoelmallisuus ( Read more... )

Lupasin jo kerran olla kirjoittamatta runouskäsityksestäni. Tai siitä minkälaisen linssin lävitse luen, tai kuvittelen lukevani. Tai minkälaisen linssin lävitse unelmissani luen ja toivon lukevani. Ja koska vain tällainen lukeminen yhdistyy päässäni johonkin mainittavan arvoiseen kokemiseen, värittää se väistämättä lukemistani ja luo runolle kuin ( Read more... )

Turkka Hautala: Salo (Gummerus 2009)

s. 7  Murre on aina plussaa, vaikka tässä tapauksessa se piilottaakin kliseisen keinon, eli voivottelevan ”o tempora o mores” -vanhuksen.

s. 8  Tässä kertoja on insinööri, koska äijäproosan kertojat ovat. Insinööri muistelee isäänsä, koska isästä on aina kysymys. Myös kertojan poika on insinööri. Insinöörien ( Read more... )

Hautalan Salo saa nyt luvan venata, se ei sattuneista syistä kuulukaan joululukemistooni (vaikka puoliväliin jo ehdin). Ehkä myöhemmin. En oikein ymmärrä kelle teen näitä lupauksia ja lavertelen. Ihan kuin näitä juttuja oikeasti joku odottaisi. Joka tapauksessa: "raahasin" kirjastosta Arto Salmisen kolme kirjaa (raahata on vähän liioittelua, sillä ( Read more... )

"Ihmiselämä on viheliäistä ja yleisemmällä tasolla kuin pieni ja vaatimaton eksistenssini tässä maailmassa. Viheliäisyys on tosiasia ja tosiasiat on aina hyväksyttävä. Palvoessani kelvottomuutta palvon samalla tosiasioita, faktoja. Olen tehnyt faktoista ja selvänäköisyydestä uskonnon."

Ylläoleva, sarjakuva- tai (suomalaisen) proosahahmon ( Read more... )

Ehdin jo hieman nolostua kun kirjoitin niin vuolaasti Wilhelmssonin kirjasta, että pistin sen kohdalta hanat kiinni. Sinänsä ei olisi pitänyt, nyt kun jälkikäteen ajattelee ( Read more... )

W:n kirjan Arto Salmisen romaanituotantoa ja kirjailijanlaatua kuvaava essee on vaikuttavimpia lukemiani kirjallisuusesseitä, ihan jo senkin vuoksi, että Salminen todella oli ainutlaatuinen suomalainen prosaisti, myös minun mielestäni (sic). Täten kaikupohjaakin löytyy heti enemmän. Ei silti, olen lukenut Salmisen kirjoista vain kaksi, joten minua ( Read more... )

-ärsyttävä on wilhelmssonin supersankarisarjakuvaa ja rock-musiikkia vastustava, regressiivinen ja ajasta ulos tipahtanut pönötys proosan paremmuudesta ( Read more... )